Perussuomalaisten kansanedustaja Vilhelm Junnila kirjoittaa Demo Finlandin blogissaan suomettumisen aikakaudesta ja sen jälkeisten Venäjä-suhteiden selvittämisestä. Junnilan mukaan entisen kansanedustajan Jaakko Laakson muistelmat vain hieman raapaisevat pintaa ja merkittävä osa suomettumisen kohtalonhetkistä jää yhä pimentoon.
Kansanedustaja Vilhelm Junnila muistuttaa Demo Finlandin blogissaan Suomen olevan monessa mielessä demokratian mallimaa, mutta suomalainen päätöksentekokulttuuri kätkee kuitenkin sisäänsä salaisuuksien rihmaston, jonka pintaa entisen kansanedustajan Jaakko Laakson muistelmat vain hieman raapaisevat. Junnila kiittää kuitenkin Punainen takapiru -kirjan kirjoittajaa siitä, että hän on muistelmissaan monin paikoin häikäilemättömän suorapuheinen ja Venäjä-suhteessaan jopa kiihkomielinen.
– Räävittömintä osaa Laakson kirjassa noudattavat erilaiset tarinat hutilointeineen. Niiden lomassa herää kysymys siitä, kuinka läheisessä suhteessa oma tiedustelutoimintamme on aikoinaan ollut Laakson kaltaisiin kavereihin. On hämmentävää, ettei Laaksoa ja hänen tovereitaan ole lukiovuosien jälkeen edes kuulusteltu. Erityisen kummallista tämä on ottaen huomioon, että yhteyksistä oltiin tietoisia ja paljon lisätietoa saatiin itäblokin arkistojen avautumisen seurauksena, Junnila kirjoittaa.
1990-luvulla Suomi kääntyi kohti länttä, mutta EU-jäsenyyskään ei päättänyt perinnettä paapoa itänaapuria. Yksi merkittävimmistä tapauksista on Putinin lähipiiriin kuuluvalle venäläiselle oligarkille Gennadi Timtšenkolle järjestetty Suomen kansalaisuus, joka herätti laajaa arvostelua.
Koko uutinen luettavissa Suomen Uutisten verkkosivuilta täältä.
Blogi myös luettavissa Demo Finlandin sivuilta täältä.
