Sain kunnian pitää puheen Naantalin kaupungin perinteisellä uudenvuoden vastaanotolla, joka pidettiin ensimmäistä kertaa Merisalin terassilla. Musiikista vastasi VG Brass, johtajana Jari Virta. Paikalla oli ravintoloitsija Heikki Routamaan mukaan ennätysyleisö, vaikka räntää satoi taivaan täydeltä. Tällä kertaa oli katto pään päällä. Iso kiitos läsnäolijoille,  Naantalin kaupungin kulttuuripalveluille ja ilotulituksesta vastanneelle Routamaalle. Puhe alla.

Arvoisa juhlaväki,

Tervetuloa Naantalin kaupungin perinteiseen uudenvuodenvastaanottoon. Olen kaupunginhallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja Vilhelm Junnila. Aikaisempina vuosina vanhassakaupungissa järjestetty vastaanotto on ensimmäistä kertaa täällä meren, ihmisten – ja ilotulituksen äärellä.

Kun vuosi vaihtuu, on hyvä yhdistää mennyt ja tuleva. Muistella menneitä, mutta katsoa tulevaan. Vuoden aikana on keskusteltu kellojen siirtämisestä.  Mutta aika on muutoksen mitta. Jos mikään ei muutu, aikaa ei ole.

Täällä rannassa tapahtuukin kehitystä. Tulossa on uusi tapahtumalava ja valo- ja äänimaailma, joka luo tunnelmaa ja korostaa vanhan rakennuskannan parhaita puolia. Alue tehdään elävämmäksi ja houkuttelevammaksi ympärivuotisesti.

Viime päivinä olemme saaneet lukea, kuinka uudenvuoden ilotulitus halutaan kieltää ja ilotulitteet saattaa luvanvaraiseksi. Vaikka asiasta ollaan kahta mieltä, onko ilotulituksesta ja muista perinteistä koituva ilo kuitenkaan tarkoituksenmukaista häivyttää?

Naantalin vuoden 1771 palojärjestyksessä sanottiin, että tupakanpoltto kaduilla ja kujilla oli ankarasti kielletty. Palovartijan oli jokaisessa kadun kulmassa kerran tunnissa ilmoitettava huudolla likimääräinen aika ja pyydettävä kaikkivaltiasta suojelemaan kaupunkia tulelta ja palolta. Laiminlyötyään tehtävänsä hän joutui istumaan jalkapuussa sunnuntaisin. Vuoden 1746 palon syynä oli huolimaton kaljatynnyrin lämmittäminen. Sen alle oli pantu tulikuumilla hiilillä täytetty vanha rautapata.

Ilotulitteiden kieltämiseen on tälläkin kertaa löydetty hyvä syy, muttei paloturvallisuudesta. Hyvä syy kaiken kieltämiseen löytyy usein lapsista, naisista, eläimistä, solidaarisuudesta tai ilmastonmuutoksesta.  Kysymys ei ole siitä, onko uudenvuodenraketeista jollekin haittaa. Kysymys on siitä jatkumosta, että suomalaisia perinteitä on nyt trendikästä vastustaa. Milloin tulilinjalla on suvivirsi, milloin se on tiernapojat ja koulujen joulujuhlat. Monet juhlat ovat kerran vuodessa, mutta aina on joku, joka mielensä pahoittaa.

Vuoden vaihtuessa on hyvä kysyä, miksi niin keskeinen osa tulevaisuudesta vaikuttaa perustuvan vanhojen perinteiden kieltämiseen ja vanhakantaisten kieltolakien esittämiseen? Jos yhteiskunta toimi ennen mahdollistajana, jonka tavoitteena oli vapaus, niin nyt se vaikuttaa kieltäjältä, jonka toiveena on rajoitus. Ilmastonmuutoksenkaan suhteen ei puhuta innovaatioista, vaan rajoituksista.

Tulee mieleen vuosi 1734, jolloin maaherra Otto Reinhold Yxkull antoi Naantalille määräyksen, ettei kukaan, joka sakkoa tahtoo välttää, saa kulkea kaupunkiin ohi tullin, oli hänellä tullattavaa tai ei. Tullipuomi oli aina lukittu ja se avattiin vain tarvittaessa. Nyt kuljemme vapaasti, mutta herrat jo suunnittelevat tietulleja ja ruuhkamaksuja. Tulevaisuus tuntuu välillä kuin paluulta haisevaan Impivaaraan.

Millaiseksi me olemme muuttumassa, kun perinteistä ollaan valmiita tinkimään, mutta annamme hiljaisen tuen kansalaisoikeuksien, kuten liikkumisen rajoittamiselle? Täyskieltojen ja luvanvaraisuuksien sijaan on aikaisemmin noudatettu valistusta ja verotusta. Kaikkea kohtuudella.

Vuonna 1744 naantalilainen raatimies Antti Dahlman, porvariston puolesta pitämässään puheessa hyväksyi verovapauksien supistamisen. Hän totesi, etteivät uskolliset alamaiset muuta halua kuin tehdä parhaansa valtakunnan hyväksi sen vaikeassa asemassa. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun kaupunginviskaali Daniel Zodjalin oli pulassa, koska naantalilaiset kieltäytyivät maksamasta verojaan. Ehkä kaikella kieltämiselläkin on vielä rajansa.

Juhlinnan yhteydessä on hyvä muistuttaa, että valtiovalta yritti vuonna 1775 puuttua Naantalissa tapahtuvaan oluen ja paloviinan kaupusteluun tarjoutumalla ostamaan viinapannut. Kun niitä ei myyty, ne takavarikoitiin maistraatin toimesta. Ja arvatkaa mihin ne kätkettiin? Vieressämme olevaan kirkkoon, jonka kello lyö kohta kaksitoista kertaa.

Nautitaan ilotulituksesta ja otetaan uusi vuosi vastaan. Onnellista uutta vuotta kaikille!

 

 

Kommentoi