Kirjoitin kymmenen vuotta sitten politiikan kauppamiehistä, jotka silloin valmistautuivat suuren päivittäistavarakaupan vaaleihin.
Kaupan edustajat totesivat tuolloin, etteivät he voi sanoa mistä puolueesta sen edustajiston tai hallintoneuvoston jäsenet tulevat. Kysymys on kuitenkin päätöksenteon eturistiriidasta. Poliitikkojen kaksoisrooli julkishallinnon ja kaupan tai pankin ylimmässä hallinnossa luo epäterveellisen aseman esimerkiksi lupa- ja kaavoitusasioissa. Samaa problematiikkaa on käsitelty hyvinvointialuetta koskevien kaksois- ja jopa kolmoisroolien kautta.
Tämän pyyteettömyyden palkkioksi tulee usein perheenjäseniin saakka ulottuvat etuudet, näkyvyyttä poliittiselle uralle tai asiakasomistuksessa olevien tahojen koulutusta ja verkostoja. Kaiken ei kuitenkaan pitäisi olla kaupan.
Kaikki korruptiivinen toiminta ei ole kriminalisoitua, vaikka osa on moraalisesti moitittavaa, tutkija Johanna Peurala kommentoi aiemmin. Suoria väärinkäytöksiä on silti hankala osoittaa, mutta henkilöt valitaan edustajistoihin edistämään osuuskunnan tai yhtiön etua.
Päivittäistavarakaupan menestys tulee liiketilojen saamisesta. Kaavoituksesta taas päättää julkishallinnon ylin johto – usein samat henkilöt. Jokaisella meistä on viiteryhmämme, jotkut ovat toimineet urheiluseuroissa tai liike-elämässä, joka onkin suotavaa. Kaavoituspäätöksiin ja isoihin kunnallisiin hankintoihin osallistuvien istuminen samaan aikaan kaupan johtotehtävissä kuitenkin vaarantaa kuntalain mukaisen asukkaiden itsehallinnon.
Tänä syksynä järjestetään meidänkin alueella erään pankkiryhmän edustajistovaalit. Olen itsekin asiakasomistaja, mutta päättäjän asemassa ei tulisi mieleenikään hakeutua asemaan, jossa on näin selkeä eturistiriita.
Turun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen on tulkinnut toiminnan rakenteelliseksi korruptioksi. Esteelliseksi tekeytyminen päätöksenteon ajaksi ei poista asioiden ohjausta. Poliitikkoa ei pitäisi jättää arvioimaan toimintansa puolueettomuutta, eikä selvitä pelkällä sidonnaisuusilmoituksella.
Oikeutta osallistua vaaleihin on pidetty pyhänä, mutta mielestäni hyveestä on tullut hyväksikäytön väline. Vaalikelpoisuutta pitäisi rajoittaa tai sosiaalisen paineen olla niin valtavaa etteivät julkisesti tunnetut hahmot onnistu pyrkimyksissään. Päätöksenteon eturistiriidasta on päästävä eroon.
Valveutuneen kansalaisen kannattaa varmistaa, ettei häntä halpuuteta tai hänen kustannuksellaan tehdä bonusta ties minkä tahon lukuun.
Mielipidekirjoitus julkaistu myös Vakka-Suomen Sanomissa 10.9.
