Yksi harmittavimmista piirteistä turvapaikanhakijoiden määrän lisääntymisessä on asian yhteiskunnallinen valtavirtaistuminen ja sen mukana asiantuntevuuden täydellinen romahtaminen.

Jokaisella tuntuu olevan tarve mielipiteen laukomiseen – mielellään mediassa ja asiantuntijana, vaikka ei olisi edes pintapuolisesti perehtynyt asiaan ja esimerkiksi tilastollisiin faktoihin. Yleisesti puhutaan subjektiivisista kokemuksista, esimerkiksi omasta matkustamisesta ja ulkomaisista ystävistä, jolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, vedotaan tunteisiin ja luodaan mielikuvia pelosta ja ahdasmielisyydestä.

Monelle tämä tilanne tulee täysin uutena, yllätyksenä ja vailla minkäänlaista aiempaa kokemusta. Kun sisältöä ei haluta tai kyetä havainnollistamaan, nousevat nämä ”morjestathan sinäkin naapuriasi” , ”kyllä Suomestakin lähti sotalapsia”- tai ”meillä on vastuu” tapaiset asiasisällöltään köyhät argumentit osaksi jokapäiväistä elämää. Samaan kategoriaan menevät vertauskuvalliset unelmat uusista Finlaysoneista. Havainnollistamisen vaikeuden suhteen omaa oloa saakin paremmaksi, kun toistaa tiettyä mediassa esiintyvää ja mielellään yleisesti hyväksyttyä ja oikealta kuulostavaa yksinkertaista mantraa.

Tutkija Riikka Purra on todennut hyvin, että kyky moraaliseen ajatteluun on heikentynyt. Esimerkkinä hän mainitsee pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden sotkemisen. Ensimmäiselle on tarkka määritelmä YK:n asiakirjoissa ja kansainvälisessä lainsäädännössä. Purran mukaan turvapaikanhakijan moraalinen kantokyky ei yllä lähellekään pakolaisuutta. Tällä hetkellä tilanne onkin se, että esimerkiksi Suomi tarjoaa suojelua kehitysmaiden rikkaimmille ja hyväosaisimmille nuorille miehille, ja suorastaan kiistelee, ketkä heitä saavat majoittaa.

Autuaan unohtuu se, etteivät nämä henkilöt täytä pakolaisuuden kriteerejä. Siten on otettu käyttöön toissijaisia ja kansainvälisiä suojeluita, koska muuten henkilöt eivät olisi oikeutettuja oleskelulupaan. Kun muistetaan vielä Suomessa alkanut kansalaisjärjestöjen ja kiinteistökeinottelijoiden liiketoiminta valtion kustannuksella, on tilanne enemmän kuin haasteellinen ja kaikkea muuta kuin rikkautta. Se on moraalista köyhyyttä ja humanitaarisen tilanteen hyväksikäyttöä oikeiden pakolaisten ja suomalaisten kustannuksella.

 

Kommentoi