Vuosina 2012-2015 eläkeläisten reaalitulot kasvoivat noin 12–25 euroa kuukaudessa, mutta tästä eteenpäin ne ovat pienentyneet 20-30 euroa kuukaudessa. Ainoa korjausliike nykyiseen kehitykseen on koskettanut takuueläkkeen saajia. Viime vuonna kansaneläkeindeksiin tehty leikkaus ja indeksin jäädyttäminen ovat edelleen kaventaneet pienituloisten eläkeläisten ja perusturvan varassa elävien jokapäiväistä leipää.
Siksi onkin harmillista, että ikäihmiset ovat välttämättömien uudistusten tekemisen sijaan jälleen joutumassa punaisiksi pelinappuloiksi. Vuosi sitten SDP:n Kimmo Kiljusen kansalaisaloite työeläkkeen sitomisesta palkkojen kehitykseen lytättiin jopa hänen omassa puolueessaan puhtaana eläkeläispopulismina. Nyt puolueen puheenjohtaja Antti Rinne väläytti vappupuheissa sadan euron nettokorotusta alle 1400 euron eläkkeisiin. Ainuttakaan valtiopäivätoimea demarit eivät ole asiasta tehneet.
Suuren eläkehuijauksen uusin versio ei saisi viedä huomiota varsinaisesta asiasta eli vanhusten ja muiden pienituloisten köyhyydestä. Viime vuonna tehdyn leikkauksen ja vuodelle 2019 kaavaillun kansaneläkeindeksin jäädytyksen peruminen olisivat kevyempiä ja konkreettisempia toimia suurien puheiden sijaan. Eläkeläisten toimeentuloa vaikeuttavat lisäksi lääkekorvausten leikkaukset.
Onkin erikoista, miksei eläkkeistä ja perusturvan parannuksesta puhuttaessa kiinnitetä huomiota suhteellisen ankaraan verotukseen. Vappupuheita halvempaa ja inhimillisempää olisi kunnallisverotuksen perusvähennyksen korotus. Se johtaisi kevyempään verotukseen erityisesti pienillä eläkkeensaajilla ja muilla pienituloisilla ja kokonaisuuden hintalappu jäisi viidesosaan vappupuheisiin verrattuna.
