Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo vaati tiedotteessaan ”elintasosurffareiden pikaista käännyttämistä”. Korkeintaan viidennes turvapaikanhakijoista kärsii todellista hätää, hän totesi.

”Sotaa pakoon tulevia ei todellakaan ole sopivaa nimittää noin”, ärähti pääministeri Juha Sipilä (kesk.).

Pääministeri jatkoi, että päällimmäisenä ovat sotaa pakenevat ihmiset ja heidän inhimillinen hätänsä, ja sanoi muita ilmiöitä marginaalisiksi.

Iltalehti kantoi kortensa kekoon otsikoimalla tyylikkäästi: Perussuomalaiset vääristelevät totuutta

Kommentointimahdollisuuskin loistaa vakuuttavasti poissaolollaan. Lehden väliotsikossa mainitaan, ettei laittomia turvapaikanhakijoita ole olemassakaan. Mutta mikä on totuus? Tarkistetaan asia.

Maahanmuuttoviraston mukaan viime vuonna tehtiin 3706 turvapaikkapäätöstä. Geneven sopimuksen mukainen turvapaikka myönnettiin ainoastaan 501 henkilölle eli noin 13,5 % todettiin täyttävän kansainväliset edellytykset.

Siis ne samat edellytykset, jotka sotaa pakenevan ihmisen soisi täyttävän. Slunga-Poutsalon ”korkeintaan viidennes” pitää siis paikkansa. Enemmistö eli noin 55 prosenttia sai suoraan kielteisen päätöksen. Heillä ei ollut edellytyksiä turvapaikkaan edes toissijaisen suojelun perusteella.

Herra pääministeri, nämä ovat niitä elintasosurffareita, joihin Slunga-Poutsalo viittasi.

”Olemme kansainvälisissä sopimuksissa mukana YK:n kautta ja EU:n jäseniä. Emme voi laittaa rajoja kiinni”, julisti sisäministeri Petteri Orpo (kok.).

Ministeri Orpokin huomaa lähiaikoina, että turvapaikkaprosessissa kielteisen päätöksen saaneet pitää käännyttää kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

Viime vuonna kansallisen lainsäädännön erikoisuuden vuoksi 488 henkilölle annettiin myönteinen päätös myös toissijaisen suojelun perusteella, neljälle humanitaarisen suojelun ja 353 henkilölle muullaperusteella. Suojelupäätös toissijaisella tai muulla perusteella tehdään esimerkiksi silloin, jos henkilö ei voi palata kotimaahansa. Tilapäinen lupa voidaan antaa jopa puuttuvien liikenneyhteyksien vuoksi. Ensimmäisen luvan pituus on pääsääntöisesti vuosi. Käytännössä myönteinen päätös siis annetaan myös osalle elintasosurffareista, koska heidän palauttaminen on vaikeampaa, kuin myönteisen päätöksen antaminen jollakin muulla kuin Geneven sopimuksen perusteella.

Kaikki hakijat mukaan lukien kielteisiä ja rauenneita päätöksiä annettiin viime vuonna 64 prosentille hakijoista. Myönteisten päätösten määrä on verrattain korkea, koska näistäkin hakijoista lähes kaksi kolmasosaa eivät täyttäneet kansainvälisten sopimusten asettamia edellytyksiä turvapaikkaan.

”Minusta kaikki populismi, tämmöinen värikäs kielenkäyttö, jota tässä maahanmuuttokeskustelussa käytetään, pitäisi jättää sivuun.” on Orpo vaatinut.

Moraalisäteilyn kirkkaudessa ei vastaukseksi kelpaa populismi. Syy Sipilän ja Orpon kommentteihin saattaa kuitenkin olla kokemattomuus. Maahanmuuttoasiat eivät varsinaisesti ole heidän ydinasioitaan ja se näkyy sinisilmäisessä suhtautumisessa asiaan. He varmasti tarkoittavat hyvää, mutta ammattimaiseksi ei toimintaa voi luonnehtia.

”Meille tulee turvapaikanhakijoita pääasiassa muun muassa Irakista, Syyriasta ja Somaliasta. Ne ovat maita, joissa kriteerit täyttyvät – täydessä kaaoksessa olevia maita, ei niihin ketään takaisin voi lähettää, ministeri Orpo viestitti kokoomuksen ministeriryhmän kesäkokouksessa Rovaniemellä.

Miksi ketään ei voi lähettää takaisin? Pitäisikö meidän vastaanottaa kaikki halukkaat kyseisten maiden kansalaiset? Maahanmuuttoviraston omista tilastoista näkee, että kielteisiä päätöksiä tehtiin viime vuonna kaikkien kolmen kansallisuuden osalta. Silloin sisäministerinä toimi kristillisdemokraatti, joka oli paremmin perehtynyt omaan hallinnonalaansa. Esimerkiksi osassa Somaliaa ei käydä sotaa, eikä kaaos tunnu estävän kohteessa lomailuakaan.

Ministeri Orpon kannattaisi huomioida sekin, että Syyriasta – jossa tilanne on varmasti pahempi – tulee turvapaikanhakijoita huomattavasti vähemmän kuin mainitusta Somaliasta. Heinäkuun loppuun mennessä Somaliasta oli saapunut kahdeksan kertaa enemmän turvapaikanhakijoita kuin Syyriasta.

Miksi?

EU:n päätös taakanjaosta – johon myös Suomi meni mukaan perussuomalaisten vastustuksesta huolimatta, avasi tulvaportit Eurooppaan. Pakolaiset saapuvat YK:n pakolaisleireiltä, mutta turvapaikanhakijat tulevat salakuljettajien avustuksella, usein kymmenien turvallisten maiden läpi – esimerkiksi Somaliasta Suomeen.

Tanskassa rohkaistaan maahantulijoita palaamaan kotimaahansa, rakentamaan ja ylläpitämään omaa kulttuuriaan. Mikään sota tai hätä ei ikuisesti jatku. Suomessa ratkaisuna vaikuttaa olevan kotouttaminen, ihmisen integroiminen osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Se ei ole helppoa, eikä ongelmia varmasti kannata tässä luetella.

Maahanmuuttoon erikoistunut tutkija Riikka Purra on todennut, että humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan ytimessä ei ole humanitaarisuus tai moraali, vaan erilaiset poliittiset pyrkimykset.

”Useimmat tutkijat tietävät, että kaikki ”pakolaiset” eivät ole pakolaisia. Erittäin harvoin kukaan maahanmuuton parissa operoiva (julkisesti) kyseenalaistaa toiminnan mielekkyyden tai moraalin, puhumattakaan, että kysyisi, ketä tämä kaikki oikein palvelee.”, tutkija on ihmetellyt.

Turvapaikanhakijoiden lähtömaiden asukasluku kasvaa noin 20 miljoonalla henkilöllä joka vuosi. Resurssit eivät kasva, mutta kulutus nousee.

Sopii miettiä paraneeko maailma, vaikka Eurooppa vastaanottaisi kaikki halukkaat.

Olemmeko silloin onnellisia?

 

Kommentoi