Eduskunta vaati, että tiedustelulakien vuoksi perustettava tiedusteluvalvontavaliokunta voi valvoa koko suojelupoliisin toimintaa. Valiokuntaan valittavista kansanedustajista on ollut tarkoitus tehdä laaja turvallisuusselvitys, koska valiokunnassa käsitellään kansallisen turvallisuuden kannalta arkaluonteisia tietoja. Selvityksessä tutkittaisiin erilaiset rekisteritiedot, taloudelliset sidonnaisuudet ja yhteydet terrorismiin, laittomaan tiedustelutoimintaan sekä ääriliikkeisiin. Myös ulkomaiset kytkökset selvitettäisiin.

Lehtitietojen mukaan kansanedustajat ovat kuitenkin kavahtaneet, että heidän omaa toimintaansa ja taustaansa tutkittaisiin. Laaja selvitys on tärkeää, jotta tärkeimmässä tiedusteluelimessä olevilla henkilöillä on varmasti puhtaat jauhot pusseissaan.  Suojelupoliisin vuoden 2016 vuosikirjassa mainitaan, että vakoojia on päätynyt kansanedustajiksi, ulkoministeriöön ja tullihallitukseen.

Kansalaisten valvomiseksi säädettävät tiedustelulait haluttiin säätää kiireellisellä menettelyllä, mutta joillakin kansanedustajilla näyttää olevan sellaista historiaa, jota ei haluta päivänvaloon. Erityisesti SDP edellytti, että eduskunta valvoisi Supoa, mutta vaikeammalta vaikuttaa suhtautuminen siihen, että valvojiksi asetettavien poliitikkojen taustoja tutkittaisiin. Valan vannoneille ministereillekään ei tehdä Supon laajaa turvallisuusselvitystä, mutta heitä sitoo ministerivastuulaki. Ylimmistä virkamiehistä laaja turvallisuusselvitys tehdään.

Jos Suomi haluaa esiintyä avoimena yhteiskuntana, on tiedustelulakien voimaantullessa tärkeää, että laaja turvallisuusselvitys ulotetaan kaikkiin kansanedustajiin. Kansalla on oikeus tietää edustajiensa taustat ja erityisen tärkeää se on, kun kansanedustajat ottavat roolia kansalaisiin kohdistuvassa tiedusteluvalvonnassa.