Arvoisa puhemies! ”Te olette nyt sotkemassa työmarkkinoita todella rajulla tavalla tällä pakkolakipaketilla”, kuvasi hallituksenmuodostaja Antti Rinne edellistä käsittelyä vuonna 2015. [Sanna Antikainen: Ohhoh!] ”Eräs neuvo voisi olla — tai ainakin toivomus — hallitukselle: Älkää tuoko näitä pakkolakiesityksiä tänne eduskuntaan hosumalla. Jättäkää aikaa järjestöille rauhassa nyt neuvotella.” Tämä viesti on entiseltä työministeriltä Lauri Ihalaiselta. Mutta viestit kaikuivat kuuroille korville, ja pikkuhiljaa on edetty tilanteeseen, jossa sosiaalidemokraatit eivät kuuntele edes omiaan, ja nekin, jotka haluavat käyttää kansalaisoikeuksiaan, saavat huutoa vastineeksi. Vielä keväällä pääministeri Sanna Marin vetosi: annetaan sovittelulautakunnalle työrauha. Nyt tiedämme, miten hyvin tämäkin lupaus on pidetty. Se herättää kysymyksen, kuinka hyvin sosialidemokraatit kuuntelevat kansalaisia, kun eivät näköjään pääministeriäkään. Ylipäätään suhtautuminen on ollut korostetun ylimielistä, kopeaa ja piittaamatonta ja suorastaan pöyhkeän julkeaa. [Perussuomalaisten ryhmästä: Kyllä!]
Hallitusohjelman sivulta yhdeksän alkaa kokonainen kappale lupauksista kansalaisille.
Ensimmäisessä kohdassa tehdään lupaus hallinnon jatkuvasta oppimisesta. Siinä mainitaan, että hallitus etsii tietoa ja kokeilee, jotta osaisi toimia tavoilla, joista suomalaiset hyötyvät. Pakkolainsäädäntöä on ollut eduskunnassa ainakin vuosina 2007 ja 2015. Menneisyydestä on siis voinut ottaa oppia.
Toisessa kohdassa luvataan uudenlaista vuorovaikutusta: [Naurua perussuomalaisten ryhmästä] ”Uudenlainen vuorovaikutus tarkoittaa sekä ihmisten osallistumista julkisen hallinnon toimintaan huomattavasti nykyistä vahvemmin ja uusien vuorovaikutusmenetelmien etsimistä ja kokeilemista.” Moniko täällä ajatteli, että vahvemmat vuorovaikutusmenetelmät tarkoittivatkin pakottamista, pelottelua ja painostamista?
Hoitajat ovat äärimmäisen pettyneitä. He ovat tuoneet esiin työolojensa kestämättömyyden. He ovat vaatineet toimia potilasturvallisuuden parantamiseksi, mutta nyt heitä itseään kohtaan hyökätään potilasturvallisuuden nimissä. Esimerkiksi edustaja Ilmari Nurmisen mukaan jokaisella hoitajalla on moraalinen vastuu huolehtia potilasturvallisuudesta. Ajatelkaa, kuinka röyhkeää on syyllistää hoitajia, jotka ovat erittäin ahtaalla työolojensa, jaksamisensa ja taloutensa kanssa. [Sanna Antikainen: Yrittävät parhaansa joka päivä!]
Hallitus on nyt onnistunut vähentämään noin 500 hoitajaa, ja vielä 300 hakemusta on jonossa heidän oikeuksiensa poistamiseksi. Ajatelkaa, että nämä 800 hoitajaa ovat vuosia opiskelleet ammattiinsa ja toimineet alalla vuosia. Useilla heistä on kotona suita ruokittavaksi. Viime vuonna näitä hoitajia poistui 46. Tässä näkyy kaikkein karuimmin, minkälaisen viestin hallitus heille antaa. [Sanna Antikainen: Kiitos vaan!] Aluevaaleissa 22 SDP mainosti, kuinka sote-henkilöstön hyvinvointi on keskeisin tavoite. Sama toistui kuntavaaleissa 21, ja arvatkaa missä: eduskuntavaaleissa 19. Sote-henkilöstö antoi heille tukensa, vaikka ei saanut mitään vastineeksi. Hävettää heidän puolestaan, kuinka vähän teidän sanat ja teot ovat kohdanneet toisensa. Ministerit, siis hallituksen suurimmat vallankäyttäjät, eivät edes ole vaivautuneet tänne paikalle kertomaan kolttosistaan. Tämäkö on teidän näkemyksenne työväenpuolueesta? [Mika Karin välihuuto] Forssan kokouksen henki on haihtunut, ja näyttää siltä, että olette juopuneet vallasta. [Sanna Antikainen: Nähtävästi!]
Arvoisa puhemies! Hallituksen tiedonantoon sisältyvä pakkolakipaketti on syvässä ristiriidassa sopimusvapauden kanssa ja muutoksien jälkeenkin sisällöllisesti epäoikeudenmukainen. Ei ole ihme, että ihmiset kokevat tulleensa kohdelluiksi epäoikeudenmukaisesti.
”Hallitus on pakkolakipaketilla tiedostaen tai tietämättään sitonut itseään kauluksiaan myöten työmarkkinasopimisen osapuoleksi ja työnantajille mieluisten esitysten muodossa. Poliitikkojen sotkeutumisesta sopimus- ja palkkapolitiikkaan ei ole ollut hyviä kokemuksia. Viisas hallitus pyrkii aktiiviseen rooliin, mutta tasapainoisesti.” Nämäkin sanat ovat Lauri Ihalaisen. Ja hän on myös todennut: ”Lopuksi haluan sanoa: Olisi hyvä löytää yhteisymmärrys. Olisi hyvä, että työmarkkinapolitiikkakin säilyisi ensisijaisesti taito- eikä voimalajina. Meidän on palattava hyvän, luottamukseen rakentuvan kolmikantayhteistyön tielle.” Jos ette kuuntele hoitajia tai ymmärrä meitä, niin luottakaa Lauri Ihalaisen kokemukseen. Entinen työministeri Ihalainen on kirvesmies, ja näyttää vahvasti siltä, että jälkienne siivoamiseenkin tullaan tarvitsemaan kirvestä. Toivottavasti ei käy niin, että viimeinen sammuttaa valot. [Puhuja sammuttaa puhujakorokkeen valon]
Koko täysistunto katsottavissa eduskunnan sivuilta täällä.
