Rannikkoseutu antoi 13.10. sokerisen kuvan Naantalin liikenneympyrään tulevasta itsenäisyyden juhlavuoden taidehankinnasta ja mainitsi, että on fiksua luottaa valinnassa asiantuntijoihin. Olen samaa mieltä, mutta näin ei valitettavasti toimittu, ellei Hannu Aaltoa pidetä asiantuntijana. Taiteilijan valinneessa hankkeen ohjausryhmässä oli neljä jäsentä: kolme poliitikkoa ja kaupunginjohtaja.

Valmisteluun osallistuneista seitsemästä virkamiehestä kahden tehtävät liittyivät kulttuuriin. Ohjausryhmä konsultoi Taiteen edistämiskeskuksen Henri Terhoa, mutta lähinnä käytännön asioista. Kulttuurilautakunnalta ei kysytty mitään.

Syksyllä alkaneesta valmistelusta huolimatta hanke pysyi piilossa helmikuulle, kunnes kaupunginhallitukselta pyydettiin 120 000 euroa. Sitä ennen ohjausryhmä oli omissa nimissään jo haastatellut kolmea taiteilijaa. Pyysin asian pöydälle ja päätösesitys muuttui viikkoa myöhemmin 100 000 euroon. Kaupunginvaltuustossa taiteilija Paul Brück vaati uudelleenvalmistelua, mutta hävisi äänin 28-13.

Lehdessä kuvailtiin prosessia tyylikkääksi. En ole samaa mieltä. Kaupunginjohtaja teki 28.4. päätöksen Jani Rättyän valitsemisesta teoksen toteuttajaksi ja kirjoitti 28.5. hänen kanssaan 95 000 euron sopimuksen. Sopimus ylitti hankintalain 25 §:n mukaisen kilpailuttamisen 60 000 euron kynnysarvon, mutta haastattelukierroksella sitä todennäköisesti kierrettiin. Paikallisia taiteilijoita ei huomioitu, vaikka Naantalissa asuu kansainvälisesti tunnettuja kuvataiteilijoita ja kuvanveistäjiä. Esimerkiksi Venetsian kuvataideakatemiasta valmistunut Sofia Saari, joka on tehnyt Juhana Herttuan ja Risto Rytin muistomerkit ja Camilla Björkman, jonka töitä on ollut esillä Pariisin Louvressa sekä Raimo Äijälä, joka on tehnyt Rymättylän Nuotanvetäjäpatsaan.

Taiteilija valittiin jostakin syystä ensin ja vasta sen jälkeen ryhdyttiin tarkastelemaan sopivia teoksia. Kaupunginhallitus käsitteli taiteilijan luonnoksia 12.6. ja 19.6. ja joutui tilaamaan niitä kustannuksellaan lisää, koska teokset eivät liittyneet Naantaliin. Päätöksentekoon päästiin 9.10., jolloin kävi selväksi, että taidehankinta ei valmistuisi itsenäisyyden juhlavuodeksi. Kaupunkilaisilla on oikeus ihmetellä, kuka ja miksi valitsee verrattain tuntemattoman taiteilijan kaupunkiin, jota hän ei tunne edes siinä määrin, että saisi luonnoksensa hyväksytyksi teeman mukaisena.

Kun määräraha on myönnetty vain juhlavuotta varten, esitin hankintaa hylättäväksi ja jätin eriävän mielipiteen. Kysymys ei ollut taiteen miellyttävyydestä tai suomalainen sotilas -patsaasta, jonka nostin esiin, koska meillä on jo olemassa itsenäisyyttä kuvaava teos. Se palvelisi paremmin bussipysäkin sijasta arvokkaammassa paikassa, kuten Kirkkopuistossa. Ja ehtisi itsenäisyyspäiväksi.

Taidehankinnan hinnan vertaaminen ylijäämään on merkillistä, koska kysymys on verorahoista. Tälle vuodelle myönnetyt koko kaupungin kulttuuritoiminnan ja liikunta- ja nuorisoyhdistysten perusavustukset ja kohdeavustukset sekä Suomi 100 -juhlavuoden avustukset ovat yhteensä 91 100 euroa. Uskon, että kaupunkilaisilla olisi montakin ehdotusta, miten ja mihin yhteen teokseen varattu 95 000 euroa voitaisiin käyttää. Myös paikallisilla taiteilijoilla olisi varmasti sanottavaa omasta leipälajistaan.

Jos kysyttäisiin.