Kansalaiset ovat kärvistelleet ylisuurten sähkölaskujen kanssa toista vuotta. Olemme esittäneet useita malleja tilanteen ratkaisemiseksi, mutta niille on lähinnä irvailtu.
Ehdotin eduskunnassa Puolan mallia, jonka suurimmat vaikutukset osuvat kylmille lämmityskuukausille ja joka rohkaisee energiankulutuksen vähentämiseen myös pitkällä aikavälillä. Lisäksi mallissa huomioidaan yrittäjät ja energiaintensiiviselle teollisuudelle on kannustimia ajoittaa sähkön käyttöä. Myös Aalto-yliopiston tutkijat ovat ehdottaneet samankaltaista mallia sähkömarkkinoihin puuttumiseksi niin, että suorat tukitarpeet jäisivät vähäisemmäksi.
Vasta muutama viikko sitten hallitus tuli samaan johtopäätökseen toimien välttämättömyydestä. Ensin luvattiin hintakatto. Sitten kävi ilmi, ettei valmistelua ollut puheista huolimatta tehtykään. Joulun jälkeen hintakattolupaus suli kuin lumet porstuasta: sähkömarkkinaan ei kosketa vaan hintakaton sijaan tuleekin joustoja maksuaikoihin ja hyvityksiä sähkölaskuun.
Tässä vaiheessa valmistelua malli näyttää ongelmalliselta: Se ei ohjaa markkinoita, ei huomioi kotitalouksien tulotasoa, ei auta yrittäjiä ja on tulonsiirtomekanismina ongelmallinen valtiontaloudelle.
Sähköyrityksille suunniteltu Windfall-vero auttaa tasapainottamaan valtiontaloutta vasta 2024. Nyt jos koskaan olisi kannattanut kuunnella tutkijoita, oppositiota ja eurooppalaisia.
Huonokin malli on tarpeen, sillä sähkön hintaa on välttämätöntä kompensoida, jos markkinaa ei säännellä. Hintakatosta tulee kuitenkin mieleen yhteiskuntakriitikko Jean-Jacques Rousseau, joka on todennut, että hitain lupausten antaja on niiden uskollisin täyttäjä.
Monet meistä tekivät uutena vuotena erilaisia lupauksia, jotka liittyivät esimerkiksi terveellisiin elämäntapoihin. Pidetään me niistä kiinni.
Julkaistu myös Salon Seudun Sanomissa.
