Kun ajattelemme kotikissaa, mieleen tulee ehkä mummolan kattivanhus, joka makoilee tyytyväisenä takan edessä kiikkustuolissa istuvan isoäidin sylissä. Ehkä mieleen tulee lasten kanssa leikkivä nuori pentu jahtaamassa hiirilelua pitkin olohuonetta. Vai se, kun pelkästään rakkaan lemmikin kehräys sai stressaavan päivän murheet katoamaan ainakin hetkeksi. Ei ihme, että termi kissanpäivät tarkoittaakin onnellista, huoletonta ja yltäkylläistä elämää.

Kaikilla kissoilla näin ei kuitenkaan todellakaan ole. Suomessa on jo pitkään ollut meneillään kissakriisi ja meidän kaikkien panosta tarvitaan sen ratkaisemiseksi.

Eläinten päivää vietetään kansainvälisesti 4. lokakuuta, josta alkaa Suomessa samalla Eläinten viikko. Vuoden 2020 teemana oli arvokas kissa, josta tämän kirjoituksen otsikko tuleekin. Monet järjestöt, varsinkin Suomen eläinsuojeluyhdistys SEY ry, halusivat ihmisten kiinnittävän huomiota kissakriisiin ja populaatiokissaongelmaan. Kampanjalla oli tarkoitus yhtä lailla valistaa ihmisiä kuin vaatia päättäjiltä lakimuutosta ongelman ratkaisemiseksi. Maaliskuun 9. päivä vuonna 2021 sai alkunsa kansalaisaloite Kissakriisi hallintaan – kissojen tunnistusmerkinnän ja leikkauttamisen puolesta. Aloite keräsi vaadittavat 50 000 nimeä kahdessa kuukaudessa ja eteni eduskunnan käsittelyyn. Käsittelyn ensimmäinen vaihe, lähetekeskustelu, käydään tänään täysistunnossa.

Mistä sitten tässä kaikesta on oikeastaan kyse, miksi kissat ovat kriisissä?

Kuten kampanjan sivuilla suoraan todetaan, kissa on Suomen kaltoinkohdelluin lemmikkieläin. Eläinsuojeluyhdistyksen mukaan Suomessa hylätään vuosittain yli 20 000 kissaa ja todellinen määrä on varmasti vielä tätä suurempi. Hylätyn ja kodittoman kissan kohtalo on korutonta kertomaa – osa kuolee nälkään tai pakkasten saapuessa kylmyyteen. Kissoja päätyy tilastojen mukaan vuosittain noin 10 000 kappaletta löytöeläintaloihin, mutta vain joka viides niistä haetaan takaisin omaan kotiinsa. Vapaaehtoisvoimin toimiviin löytöeläintaloihin päätyneet kissat eivät kaikki saa koskaan uutta rakastavaa kotia. Tämän kaiken lisäksi villiintyneiden kissapopulaatioiden yksilöt ovat usein sisäsiittoisia, sairaita tai eivät kesyynny lemmikiksi, jolloin kohtalona on lopettaminen.

Ihmisten käyttäytymisen muokkaaminen on hidasta ja tapahtuu toivottavasti ajan myötä, kunhan asiaa vaan pidetään esillä. Kehitystä voidaan nopeuttaa puuttumalla asiaan myös lainsäätäjän keinoilla ja siihen tänään käsittelyyn tuleva kansalaisaloite pyrkiikin.

Hyvin perustellussa aloitteessa vaaditaan eduskuntaa ryhtymään lainvalmisteluun tilanteen korjaamiseksi. Lyhykäisyydessään allekirjoittavat haluavat, että vapaana ulkoilevien kissojen kastrointi tai sterilointi tehdään pakolliseksi ja että kaikki kissat tunnistusmerkitään mikrosirulla ja tunnistetiedot viedään valtakunnalliseen rekisteriin.

Tunnistusmerkinnän ja rekisteröinnin säätäminen pakolliseksi myös kissoille ei edes vaadi lakimuutosta, sillä Laki eläintunnistusjärjestelmästä (238/2010) mahdollistaisi lain soveltamisalan laajentamisen kissoihin suoraan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. On erikoista, ettei ministeriön tekemistä puoltavista selvityksistä huolimatta tätä toteutettu jo viime vuoden lopulla, samalla kun asetus koirien tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annettiin.

Valitettavasti en toisen työtehtävän vuoksi pääse osallistumaan tämän tärkeän aloitteen lähetekeskusteluun, mutta tulen äänestämään aloitteen puolesta, kun aika koittaa. Hyvän yhteiskunnan mittana voidaan pitää sitä, miten se huolehtii heikoimmista yksilöistään. Kissat eivät itse pysty tätä kriisiä ratkaisemaan.

Lisätietoja kissakriisistä SEYn sivuilta täällä.

 

Kommentoi