Arvoisa puhemies! Kehityspolitiikan ylivaalikautisessa selonteossa kehitysyhteistyö mainitaan osaksi ulkopolitiikkaa. Kuten kaikkien politiikan sektoreiden, on kehitysyhteistyönkin oltava siten tavoitteellista sekä tuloksellista. Itse selonteossa ei konkreettisista tuloksista mainittu, joten valitettavasti joudumme odottamaan vaalikauden lopulla julkaistavaa kehityspolitiikan loppuraporttia.

Tavoitteellisuudesta sen verran, että rahoituksen painopistettä pitäisi siirtää enemmän laina‑ ja sijoitusmuotoiseen toimintaan, esimerkiksi aiemminkin mainitun Finnfundin kautta. Pelkän avustusmuotoisen tuen antaminen harvoin on tavoitteellista tai tuloksellista. Ikivanha sanontahan menee: anna miehelle kala ja ruokit hänet päiväksi, opeta hänet kalastamaan ja ruokit hänet loppuelämäksi.

Arvoisa puhemies! Ruoka-avulla on tietenkin paikkansa suuren humanitaarisen kriisin sattuessa, mutta on täysin järjetöntä kaataa vastikkeetonta tukea vuodesta toiseen ja samalla odottaa, että tuensaaja jatkossa pärjäisi omillaan. Siksi juuri laina‑ ja sijoitusperusteisen kehitysavun pitäisi olla suuremmassa painopisteessä Suomen strategiassa. Suora rahallinen tuki YK:n tai EU:n kautta kanavoituna on kaukana tehokkaasta, sillä rahat menevät helposti korruptioon tai suoraan valtaapitävän taskuun. Kun täällä on puhuttu esimerkkejä, niin otan esimerkin vuodelta 2016 Sambiasta, missä Suomen ja Ruotsin antamia miljoonia euroja oli mennyt suoraan paikallisen avustusjärjestön johtajan kymmenientuhansien eurojen kuukausipalkkaan ja miljoonia euroja vain mystisesti kadonnut, ehkä samaisen johtajan taskuihin.

Huomiota pitää kiinnittää yhteistyökumppaneiden ja ‑projektien määrään ja valintaan. Olisiko parempi keskittyä muutamaan valtioon suuremmilla panoksilla ja jättäytyä pois erinäisistä muiden maiden tai järjestöjen vetämistä pikkuprojekteista? Hajauttamalla resurssit liian moneen kohteeseen ei välttämättä saavuteta tehokkainta mahdollista hyötysuhdetta rahoitukselle.

Hyödystä vielä sen verran, että ei ole itsekästä olettaa, etteikö myös auttajamaa voisi itse hyötyä avunannosta. Näin esimerkin vuoksi mainittakoon, että Suomi on tukenut UNDP:n hallinnoiman Irakin vakausrahaston toimintaa kaikkiaan 11 miljoonalla eurolla vuodesta 2016 alkaen, mutta edelleenkään Irak ei suostu ottamaan hylätyn turvapaikkahakemuksen saaneita kansalaisiaan vastaan, jos näillä ei ole lähtöhaluja. Olisi iso hyöty molemmille, jos tämä palautussopimus saataisiin vihdoinkin neuvoteltua. Suomen paperittomien määrä vähenisi, ja Irak saisi takaisin nuoret miehet jälleenrakentamaan valtiotaan.

Selonteossa myös painotetaan sitä, mikä hallitusohjelmassakin on mainittu, että kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä pitäisi toteuttaa. Tämä tarkoittaisi joka vuosi noin 600 miljoonan euron lisäystä valtion kuluihin ja vaatisi vieläkin enemmän velanottoa jo valmiiksi ennätysalijäämäiselle talousarviolle.

Arvoisa puhemies! Aiemmin on ehdotettu myös vaihtoehtoista mallia valtion velalla maksaman suoran rahallisen kehitysavun rinnalle. Tässä mallissa ulkoministeriön hallinnon alle perustettaisiin kehitysapurahasto, jonka rahoittamisesta myös kansalaiset kantaisivat vastuunsa. Täällä on mainittu ulkoministeriön vuoden 2020 lopulla tilaama tutkimus jo monta kertaa, ja sen mukaan 80 prosenttia suomalaisista piti kehitysyhteistyötä ja kehityspolitiikkaa joko erittäin tai melko tärkeänä. Maksajia siis olisi tiedossa, ja näin valtion verovaroista maksettua osuutta voitaisiin ehkä huomattavastikin pienentää.

Tässä selonteossa mainitaan myös kehitysyhteistyön tavoitteiksi ilmastokestävyys, ilmastonmuutoksen torjunta, luonnonvarojen monimuotoisuus, ja niin edelleen ympäristöteemoja. Tällä valtavalla maailmanlaajuisella tuella on myös heikentäviä vaikutuksia ilmastonmuutoksen vastaiselle taistelulle. Väestönkasvu on todellinen ongelma Saharan eteläpuolisissa valtioissa, ja juuri naisten ja tyttöjen koulutus olisi olennaisena osana tämän ratkaisemisessa. Monet tutkijat pitävät perhesuunnittelua ratkaisevana tekijänä myös ilmaston kannalta.

Arvoisa puhemies! Jos kehitysapua annetaan ja ilmastohuolet ovat mielessä, ei samaan aikaan voida ylläpitää muuttoliikettä matalan hiilijalanjäljen valtioista kylmään pohjoiseen. Siirtolaisuus kiihdyttää päästöjen kasvua, ja Suomi tekee hallaa omille ilmastotoimilleen toimimalla houkuttelevana maana elintasosiirtolaisuudelle.

Koko täysistunto katsottavissa eduskunnan sivuilta täällä.

 

Kommentoi