Puolueiden vaaliteemat koskettavat Vakka-Suomea monin tavoin. Gallupkärjessä keikkuva SDP on esittänyt muun muassa ”kestävän kehityksen” arvonlisäveroa. Esitys nostaisi liha- ja maitotuotteiden ja sokerin hintaa ja vaikuttaisi myös alueen sika- ja lypsykarjatilojen ja juurikasviljelijöiden kannattavuuteen. Arvonlisäveron korottaminen käy kuitenkin eniten vähävaraisten ihmisten kukkarolle, koska kyse on tasaverosta. Polttonesteiden verokohtelu näkyy kasvavina logistiikkakustannuksina. Kotimainen puhdas ja vastuullisesti tuotettu ruoka kallistuisi edelleen ja heikentäisi työllisyyttä. Aiemmin toverit esittivät polttomoottoriautojen kieltämistä, joka tuntuu epärealistiselta ajatukselta Vakka-Suomessa. Samalla viedään pohja biodieselien kehitykseltä

Kokoomus esittää omassa ohjelmassaan lämmityspolttoaineiden ja turpeen verotuksen kiristämistä 150 miljoonalla eurolla ja I sähköveroluokan kiristämistä 100 miljoonalla eurolla. Omakotiasujat ja maatilat eivät suunnitelmista riemastu. Laitilan Wirvoitusjuomatehdaskaan ei välttämättä innostu ohjelmasta löytyvästä virvoitusjuomaveron kiristämisestä 50 miljoonalla eurolla.

Vaikka ilmastonmuutoksesta on syytä olla huolissaan, vaikuttavat esitetyt toimenpiteet poliitikkojen synninpäästöltä. Suunnitelmat kohdistuvat tavalliseen ihmiseen, jolla ei ole kovin paljoa vaikutusvaltaa tai osuutta ihmisen aiheuttamiin päästöihin. Esimerkiksi koko Suomen henkilöautokanta tuottaa 5,9 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt, kun pelkästään SSAB:n Raahen terästehtaan päästöt ovat 3,9 miljoonaa tonnia. Ympäristöstään vastuullisesti huolehtivan Suomen osuus on globaalisti vain 0,1 prosenttia. Tämän vuoksi pidän erikoisena myös Keskustan toimintaa, joka puheenjohtaja Juha Sipilän johdolla kutsui kaikki eduskuntapuolueet sopimaan Euroopan Unioniakin tiukemmista päästötavoitteista. Vain Perussuomalaiset jättivät osallistumasta sopimukseen, koska katsoimme, että toimenpiteet ovat aivan liian radikaaleja ja aikataulultaan epärealistisia kohdistuessaan asumiseen, autoiluun ja muuhun tavalliseen elämään.

Lyhyellä aikavälillä pidän tärkeämpänä, että Vakka-Suomen työllisyyttä kehitetään edelleen. Osaajista on pulaa esimerkiksi autotehtaalla, telakalla ja näiden alihankintaverkostossa ja sen vuoksi maakunta tarvitsee teknillisen koulutuksen Turkuun. Diplomi-insinöörikoulutus on tärkeää, mikäli aiomme pärjätä kilpailussa EU:n sisämarkkinoilla. Työntekijät voivat vapaan liikkuvuuden vuoksi nytkin tulla mistä tahansa EU-maasta ja EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta saapuva koulutettu työntekijä pääsee maahan suoraan maahanmuuttoviraston päätöksellä. Työvoiman tarveharkinnan poistamisen puolesta puhuvat tahot haluavat kuitenkin luoda väylän kouluttamattomalle halpatyövoimalle. Tähän ei pidä suostua, kuten naapurimaa Ruotsin kokemuksista tiedämme.

Kansainvälisten ilmiöiden sijaan olisi tärkeää, että nykyiset ja tulevat kansanedustajat ottaisivat aktiivisemman roolin Vakka-Suomen edunvalvonnassa. Uudenkaupungin radan sähköistys ja valtatie 8:n parantaminen ovat edelleen vaiheessa. Ihmettelen suuresti, miksei kamalassa kunnossa pitkin kevättä ollut Kustavintie ole ensi kesän päällysteohjelmassa. Ilmastorummun päristelyn sijaan on korkea aika lyödä siltarumpua ja huolehtia asukkaiden asioista.

(Kolumni on julkaistu Vakka-Suomen sanomissa 29.3)