”Miksi heitä kuunnellaan”, kysyi vasemmistoaktiivi Dan Koivulaakso (HS 5.8.2012), tarkoittaen perussuomalaisia ja lisäsi ettei puolueelle olisi tarvinnut antaa yhtään valiokuntapaikkaa vaan ”persut olisi pitänyt eristää poliittisin keinoin”. 

Turussa poliittisia toimintamahdollisuuksia on rajoitettu hallitussopimuksella, jossa osallisena ovat kaikki ryhmät Vasemmistoliittoa lukuun ottamatta. Voidaan sanoa, että vasemmisto jäi tämän kansanvallan kannalta arveluttavan sopimuksen ulkopuolelle pääosin siksi, että Kokoomus antoi vaalituloksen vastaisesti hallituspaikan kolme kertaa pienemmälle RKP:lle.

Koivulaakson puoluetoveri Li Andersson totesi (TS 11.12.2012), ettei yksikään puolue olisi tyytyväinen, jos paikat eivät vastaisi vaalitulosta ja toivoi muutosta. Vasemmisto esiintyi silloin demokratian puolustajana, mutta tuskin oli muste kuivunut, kun maakuntaliiton kabineteissa suhmuroitiin päinvastaista.

Vasemmistoliitolla on maakuntavaltuustossa 10 paikkaa, perussuomalaisilla 11 ja vihreillä 9. Kuitenkin kokoomusjohtoinen esitys on, että vasemmistoliitto saa puheenjohtajuuksia kolminkertaisen määrän perussuomalaisiin ja vihreisiin verrattuna. Näyttää siltä, että demokratia on vasemmistolle kauppatavaraa vaalituloksesta välittämättä, kunhan ryhmä on saamapuolella.

Maakuntavaltuustossa istuva Andersson on sanonut (TS 29.10.2012) uskovansa ”jatkossa entistä avoimempaan ja suorempaan politiikan tekoon”. Vasemmiston joustava käsitys demokratiasta ei kuitenkaan näytä eroavan valintatoimikuntaa vetäneen Juhani Nummentalon (kok) paljastuksesta (TS 1.3.2013), ettei ryhmillä ollut edes tarkoitusta huomioida vaalitulosta vaan lähtökohtana oli paikkojen pitäminen entisissä käsissä.

Toivottavasti Vasemmistoliiton ja Kokoomuksen yhteinen sävel ei tarkoita Koivulaakson toiveiden toimeenpanoa, vaan äänestäjä saisi jatkossa päättää kenelle tukensa antaa.

 

Kommentoi