Arvostelin Rannikkoseudussa 5.2. esitystä säännöllisestä lähijunaliikenteestä vuoteen 2023 mennessä ja analysoin miksi se ei ole taloudellisesti tai käytännöllisesti mahdollista Naantalissa ja Raisiossa, josta pääsee linja-autolla Turkuun noin 10 minuutin vuorovälillä. Juna kulkisi korkeintaan kerran tunnissa. Mainitsin, että rata on rakennettu liian kauas asutuksesta, jotta liikenteestä saisi kannattavaa, mutta vihreät arvelivat, että asutus on syntynyt liian kauaksi radasta. On yhdentekevää, miten päin asiaa katsoo, koska etäisyys säilyy.

Vihreiden (RS 9.2.) mukaan ”kustannuksista vastaa valtio” ja ”EU:n tukirahoja voidaan hakea”.  Nämä ovat katteettomia lupauksia, sillä valtio toteuttaa infrahankkeita yhtiömallilla, johon kunnat osallistuvat yhä suuremmalla rahoitusosuudella. Espoon, Tampereen ja Turun raitiotiehankkeiden kustannuksiin valtio osallistuu vain 30 prosentilla. Pääkaupunkiseudulla on tehty sopimus infrakustannusten korvaamisesta, joka nostaa myös lippujen hintoja. Naantalin satama saa CEF-rahoitusta (EU) maasähkön toteuttamiseen 2025 mennessä, koska TEN-T ydinverkkoon kuuluvana sen merkitys tavaraliikenteelle on erittäin tärkeä. Henkilöliikenteen rahoitustuki kohdistetaan Tunnin junalle, joka vasta luo mahdollisuuksia paikallisliikenteelle.

Ei liikennöintikustannuksiakaan voi taikaseinästä kattaa. Operointi pitäisi kilpailuttaa ja edellytyksenä on, että seudun kunnat hallitsisivat junakalustoa omistajuuden tai pitkäaikaisen sopimuksen kautta. Eri malleissa suurin osa junakalustoon liittyvistä riskeistä jäisi kuntien kannettavaksi, kaluston käytettävyysriskiä ei voitaisi siirtää yksityiselle sektorille tai riskinjakoa saataisi avoimeksi ja hintaa kohtuulliseksi.

Naantalin radan ongelmaksi muodostuu myös työmatkalaisten määrä, jota laskevat muun joukkoliikenteen vuorotarjonta ja yhteyden jääminen Turun ydinkeskustan ulkopuolelle. Tampereen ja noin 10 000 asukasta Raisiota suuremman Ylöjärven lähijunaliikenteen liikennöintikustannukset eivät ole missään laskelmassa alle 1,8 miljoonaa euroa vuodessa.

Vihreät kiistivät puhuneensa uimahallista ja lopulta Leena Haanpää myönsi kirjoittaneensa (RS 12.2.) yksityishenkilönä. Hän on kuitenkin Naantalin Vihreiden puheenjohtaja! Myös ennen viime vaaleja vihreistä esitettiin uimahallia Kalevanniemeen. Hyvinvoinnista voidaan puhua kauniita, kun klooripopulismi kertyisi veronmaksajan maksettavaksi. Raision ja Naantalin kaupunginhallituksen edustajat ovatkin tavanneet, jotta uimahalli voitaisiin joskus tulevaisuudessa toteuttaa yhteistyössä ilman näin rankkaa rasitetta veronmaksajalle.

 

 

Kommentoi