Sosiaali- ja terveyspalveluiden ja pelastustoimen uudistus tulee viimein maaliin, kun tammikuussa toimitetaan ensimmäiset hyvinvointialueiksi nimettyjen maakuntien aluevaalit. Palveluiden uudelleenjärjestäminen on miljardiluokan projekti, jonka onnistuminen riippuu käytännön toteutuksesta. Varmaa on kustannusten merkittävä kasvu. Kuntaliiton alainen Finnish Consulting Group laski, että vuodesta 2023 lisärahantarve on peräti 6,4 miljardia euroa. Veronmaksajien keskusliiton mukaan tämä tarkoittaa keskituloiselle 1800 euron lisäveroa.
Palveluiden laatu ja saatavuus tietenkin kustantaa, mutta priorisointi ontuu potilasta enemmän. Laissa hyvinvointialueesta säädetään, että julkisilla varoilla tuettaisiin poliittisten ryhmien toimintaa ilman sen käyttötarkoituksen tarkempaa määrittämistä. Useiden lähteiden mukaan tuen suuruusluokka olisi 2 000–6 000 euroa valtuutettua kohden. Aluevaltuutettuja valitaan yhteensä 1 369, joten piilopuoluetuesta tulisi pahimmillaan yli 8 miljoonan euron vuotuiset lisäkustannukset.
Tukea on nimitetty ”demokratiarahaksi”, kuulemma ”kansalaisten kohtaamiseen”. Ensimmäisen toimintavuoden jälkeen aluevaltuustot kokoontuvat kuitenkin harvakseltaan, arvioiden mukaan kahdesta neljään kertaan vuodessa. Tuki on siten suhteeton toiminnan laajuuteen verrattuna ja muutenkin tarpeetonta, sillä perinteisesti valtuustoryhmät ovat toimintansa rahoittamiseksi keränneet osuuden valittujen luottamushenkilöiden kokouspalkkioista. Nyt valitut laittaisivat rahat taskuunsa ja puoluerälssi pöhöttyisi veronmaksajan kustannuksella.
Sote-uudistuksen yhtenä päätarkoituksena oli palveluiden parantamisen ja hoitoon pääsyn lisäksi kustannusten karsiminen. Ehdotettu tuki näyttää kuitenkin hyväveliverkostotoiminnalta, jossa veronmaksajien rahoja käytetään ilman läpinäkyvyyttä. Siksi olen tehnyt talousarvioaloitteen, jossa ehdotetaan, että aluevaltuustoryhmille maksettavia tukia kohtuullistetaan. Säästöä kertyisi 5 476 000 euroa, jolle lienee parempiakin kohteita.
