Kansanedustaja Stefan Wallin (r.) on tehnyt lakialoitteen (LA 42/2013), jossa hän vaatii viehekalastusmaksuun roimia korotuksia. Torstaina Eduskunnan käsittelyssä olleen aloitteen mukaan vuoden kalastuskortin hinta kohoaisi yli kolmanneksella ja viikon kortin hinta tuplattaisiin.

Wallin perustelee aloitettaan vesienhoidon resurssien riittämättömyydellä, mutta tarkempi tutkimus osoittaa, ettei tällaisesta pyyteettömyydestä ole kysymys. Perustelunsa jälkeen hän nimittäin ehdottaa, että kalastajilta kerätty summa siirrettäisiin vesienomistajille.

”…summa voitaisiin puolestaan käyttää maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa kalastuslupamaksujen palautukseen vesienomistajille osoitetun määrärahan korottamiseen”

Vesienomistajat voivat harjoittaa vesienhoitoa, mutta aloitteella aiheutettaisiin kalastusta harrastaville entistä suurempi kustannusvastuu vesienhoidosta. Vapaa-ajankalastajia ei voi pahalla tahdollakaan vesien tilasta syyttää, mutta maksajaksi he kelpaavat. Tilastokeskuksen mukaan vapaa-ajankalastajien saaliista valtaosa on muuta kuin arvokalaa, jolla on myös vesienhoidollista merkitystä. Wallin mainitsee aloitteessaan virheellisesti, että kiinnostus viehekalastukseen kasvaa. Tilastot kertovat päinvastaista.

Valitettavasti kokonaisuutta katsotaan väärästä vinkkelistä. Saaristoluonnosta nauttimisen pitäisi kuulua kaikille ja maksujen korotukset uhkaavat tehdä harrastuksesta harvojen hupia. Saaristo-olosuhteet ovat haastavat matkailulle ja virkistyskalastukselle ilman aloitteessa kaavailtua lisälaskuakin. Itämeren biodiversiteetin suojelu ei voi perustua kalastajilta kiskottuun korvaukseen, jolla ei ympäristön tilaa muutettaisi. Lakia vesienhoidon järjestämisestä pitäisi laajentaa ja rahoituspohjaa vahvistaa, jotta EU:n myötävaikutuksella syntyneet ja Ympäristöministeriön siunaamat typpi- ja fosforipäästöjen vähennystavoitteet olisivat edes teoreettisesti mahdollista toteuttaa.

Mikäli virkistyskalastajia oikeasti ajateltaisiin, vesienhoidon kustannukset kerättäisiin yksinomaan niiden pilaajilta. Rahoituksella voitaisiin turvata kutupohjien ja muiden vesienhoidollisesti ja kalataloudellisesti arvokkaiden alueiden kunnostus. Käytäntö on toinen. Esimerkiksi heinäkuussa Aluehallintovirasto antoi oikeuden läjittää raskasmetalleja sisältäviä ruoppausmassoja Rajakarille. Tämän kaltaisilla ratkaisuilla vesille aiheutetaan todellista haittaa, jossa viehekalastajien siimat ovat kuin plankton Itämeressä.

 

Kommentoi