Naantalin kaupunginvaltuustossa osa valtuutetuista ei ole koko kauden aikana saanut sanaa suustaan, vaikka samaan aikaan on tehty merkittäviä päätöksiä, kuten Humaliston kaava. Keskustelua ei synny, eikä kannanottoja tule. Teatterin käsikirjoitus on kuin suoraan mykkäelokuvasta, jonka päätähtenä esiintyy Kummisetä.

Mistähän tämä johtuu?

Ainoastaan neljännes kaupunginvaltuutetuista edustaa jotain muuta kuin kahta suurinta puoluetta. Päätökset voidaan nuijia määräenemmistöllä muilta kysymättä ja taakse katsomatta. Keskenään on helppo sopia. Vakavammaksi asia muuttuu, kun tarkastellaan missä päätökset oikeasti tehdään. Etukäteenhän ne sovitaan ja sen vuoksi keskustelua ei enää salissa synny. Viimeisenä porttina sovelletaan ryhmäkuria, jolla toimintaa pyörittävien sisäpiirien valvovat silmät huolehtivat ettei soraääniä kuulu.

Valtapuolueiden paikallispoliitikkojen piikitellessä toisiaan ( RS 14.8 ), jää mustan pilven varjoon huoli demokratian toteutumisesta käytännössä. Sosialistien puheenjohtaja antoi ymmärtää ( ”Rönnholm opettaa Terää”, RS 18.8 ), että politiikan uskottavuus heikkenee, jos uskaltaa toimia puolueensa tavoitteita vastaan. Minä en ainakaan halua osallistua tällaisen demokratiaopetuksen piiriin. Kuntalaisten tarpeet ja luottamus pitäisi rohkeasti asettaa puoluepolitiikan ja omien tarpeiden yläpuolelle.

Haluan terävöittää, että puolueet ovat vain viiteryhmä, johon ehdokas kuuluu. Demokratia ei ole sitä, että kaikesta pitäisi olla samaa mieltä ja toimia täsmälleen siten kuin ylhäältä päin annetaan ymmärtää. Kunnallispolitiikan tarkoituksena ei ole mielistellä valtaapitäviä, vaan puolustaa kuntalaisten etuja. Nostan hattua Taija Terälle uskalluksesta kertoa ajatuksistaan ja toivon, että rohkeus leviää laajemmallekin kaupungin poliitikkojen keskuudessa