Kaikilla on oltava tasa-arvoiset mahdollisuudet päästä yliopistoon, eikä millään kansalaisryhmällä voi olla mitään etuoikeuksia, totesi entinen opetusministeri Jukka Gustafsson vuonna 2011. Gustafsson on sittemmin menettänyt ministerinpostinsa, kuten moni suomenkielinen opiskelija menettää mahdollisuutensa korkeakoulutukseen joka vuosi.

Korkeakoulujen opiskelijavalintoja ohjaavat kiintiöt ja epätasa-arvo. Esimerkiksi Helsingin yliopiston lääketieteelliseen koulutukseen hakevat suomenkieliset ja ruotsinkieliset eivät ole samalla viivalla. Ruotsinkielisestä kiintiöstä pääsee opiskelemaan huomattavasti heikommilla tuloksilla ja moni lahjakkaampi oppilas jää kielipolitiikan uhriksi ja ilman opiskelupaikkaa.

Epäterve tilanne on johtanut siihen, että yhteiskuntamme parhaiten palkatuissa ammattiryhmissä, kuten juristeissa ja lääkäreissä on ruotsinkielisillä moninkertainen yliedustus väestön suhteelliseen osuuteen verrattuna. Pisa-tuloksia ja korkeakoulujen pääsykoetuloksia tarkastellessa pitäisi tilanteen olla päinvastainen. Kiintiöt koskettavat eniten hallintoa eli koulutusta kauppa-, oikeus- ja lääketieteen johtotehtäviin. Eivät siis palveluammatteja, joiden suhteen yleensä ilmaistaan huoli ruotsinkielen asemasta.

Perustuslaissa sanotaan, että julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisestä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Nyt tämä ei toteudu. Oppilasvalintojen ohituskaista pitäisi lakkauttaa, antaa koetulosten ratkaista ja valita pätevimmät.

 

Kommentoi